Artikkeli SDP Vantaa-Kerava -lehdessä, lue koko lehti täältä
Venäjän hyökkäys Ukrainaan romutti luottamuksen Euroopan turvajärjestelmässä ja Suomen ja Venäjän suhteissa. Vaikka Suomeen ei kohdistunut suoraa sotilaallista uhkaa, kansalaisten turvallisuuden tunne romahti. Yhteistä turvallisuutta ei enää ollut, oli yhteinen turvattomuus.
Kansalaismielipide kääntyi päälaelleen Nato-vastaisuudesta Nato-myönteisyyteen. Toisen maailmansodan jälkeinen puolueettomuus ja liittoutumattomuus kyseenalaistettiin huolimatta siitä, että osin sen ansiosta Suomi oli elänyt historiansa pisimmän yhtenäisen rauhanjakson.
Riippumatta siitä kuinka Ukrainan sota päättyy, on suomalaisten muistissa avohaava siitä, kuinka Venäjä 30.11.1939 hyökkäsi täysmittaisesti Suomeen. Ainakin yhdeltä osin talvisota muistuttaa Ukrainan sotaa. Stalin arvioi Suomen helpoksi valloittaa maan ollessa sisällissodan jäljiltä kahtiajakautunut. Myös Putin arvioi Ukrainan jakautuneen kahtia.
Talvisodan ihme todisti Stalinille, että kun kansakunnan olemassaolo haastetaan, suomalaiset olivat yhtä. Putin todistaa nyt samaa. Ukrainalaisten kansallinen identiteetti on toista kuin koskaan aikaisemmin ja Ukraina on lunastanut paikkansa kansakuntien joukossa.
Talvisotaa voi luonnehtia Venäjän keisarikunnan hajoamisen viimeiseksi jälkijäristykseksi. Samoin Ukrainan sota on Neuvostoliiton hajoamisen viimeisin kuolinkouristus. Ennen Ukrainan invaasiota Putin uhosi, ettei Venäjä aio koskaan enää olla riippuvainen lännestä. Samaa vannotetaan Euroopassa, emme halua olla riippuvaisia Venäjästä. Pitkässä juoksussa kumpikin on väärässä; maailmaa pienenee ja maantiede sitoo maita lähelle toisiaan.
Natoon liittymisessä Suomessa oltiin tarkkoja, ettei ulkopuolelta vaikuteta mielipiteisiin, ei ainakaan Venäjältä. Tässä epäonnistuttiin. Vaikuttavin trolli, ja vielä venäläinen, oli presidentti Putin. Hänen ansiostaan suomalaisten kanta Nato-jäsenyydestä kääntyi.
Ne, jotka puhuivat Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden puolesta, saattoivat vain kauhistella Putinin toimia. Ukrainan sota on kaikilla mittareilla arvioituna Venäjän omienkin pidemmän välin intressien vastaista.
Suomessa on vaalittu ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kansallista yhteisymmärrystä välttäen sisäisiä jakolinjoja, jotta niitä ei voida ulkoapäin käyttää hyväksi. Ymmärretään, että samassa juoksuhaudassa viime kädessä ollaan. Siksi Nato-päätös tehtiin parlamentissa häkellyttävän yksituumaisesti. Ymmärrettiin, että pienen maan selviytymistarinaa edistetään tästä eteenpäin sotilasliiton jäsenenä. Avainkysymys on, millainen Nato-maa Suomi tulee olemaan.
Kimmo Kiljunen
Kansanedustaja, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja
