Lasten asemaa miettiessä tulee harras toive, että he saavat kaikkien lasten tavoin elää turvassa, hyvässä elinympäristössä ja mahdollisuuksien maailmassa, jossa jokaisella varallisuudesta riippumatta on mahdollisuus kouluttautua haluamalleen alalle. Mielestäni on tärkeää, että lapset ja perheet saavat oikea-aikaisen tuen, kun tarve on. Siksipä ennalta ehkäisevää lapsi- ja perhesosiaalityötä on vahvistettava ja resursoitava hyvin. Mielen hyvinvointiin on satsattava eniten, sillä nuoria eläkeläisiä Suomessa on mielenterveyssyistä johtuen huolestuttava määrä. Minä näen jo nyt neljävuotiaista kaksosistamme, että he ovat jo monitaitureita I Padin käyttäjiä ja osaavat jo lyhyitä sanoja eri kielillä. Syynä siihen ovat lastenohjelmat, joita on joka lähtöön. Teknologia on hyvä renki, mutta ei kaikessa. Uudistuva teknologia ja tekoäly valtaavat alaa, silti tarvitaan toimialoja, jotka hoitavat meidät vanhemmat, kun sen aika koittaa. Monet ihmiset miettivät tätä aluevaaliuudistusta ja sitä mitä se tuo tullessaan. Niin minäkin. Yleisesti puhutaan, että uudistus tuo mukanaan tehokkuutta, resursseja ja hyvinvointia alueille. Haluan uskoa sen. Kuitenkin on pelko, että saammeko pitää esimerkiksi oman terveysasemamme ja lähipalvelut? Terveyserot eivät saa kasvaa muuttuvassa toimintaympäristössä. On kuitenkin selvää, että sosioekonomiset seikat vaikuttavat terveyteen ja hyvinvointiin. Näin ei saisi olla! Tähän seikkaa tulee kiinnittää huomiota myös Vantaa-Kerava hyvinvointialueella. Mielestäni julkiset palvelut ovat ne, jotka varmemmin tasaavat terveyseroja. Olen hiljattain tehnyt kuntalaisaloitteita, jotka liittyvät turvallisuuteen ja lapsiin. ”Kerava turvalliseksi asua ja elää” ja ”Keravasta lapsiystävällisempi kaupunki” Toivon, että niihin kiinnitetään huomiota, sillä turvallinen elinympäristö lisää hyvinvointia ja lasten asiat huomioiden, annamme heille avaimet tulevaisuuteen.
Leena Harjula-Jalonen
kirjoittaja on keravalainen filosofian maisteri, kolumnisti ja Vantaa-Kerava aluevaaliehdokas (sd.)
