Oltuani 20 vuotta perusterveydenhuollon lasten fysioterapeuttina en ihmettele yhtään liikuntakasvatuksen Move-mittausten tuloksia tyttöjen osalta. Move-mittausten mukaan tyttöjen fyysinen aktiivisuus on huomattavasti vähäisempää kuin poikien, mikä vaikuttaa heidän terveyteensä ja hyvinvointiinsa.
Olen vastaanotoillani toistanut jo vuosikymmenten ajan kuin mantraa: ”Tytöilläkin on oikeus liikuntaan.”
Poikien liikkuminen ja liikunta tuntuvat olevan luontaisempia. Pieni kävelemään opetteleva poika ottaa pallon käteen, potkii sitä tai lyö mailalla. Vanhemmat menevät ulos tekemään enemmän liikuntaleikkejä poikalasten kanssa. Jalkapallo on multikulttuurinen harrastus, joka koskettaa kaikkia.
Tyttöjen osalta motivoivan liikunnan löytäminen voi olla haastavampaa. Valikoima on laajempi, ja se vaatii vanhemmilta enemmän työtä. Ensimmäinen liikuntaharrastus, johon tyttö viedään, ei aina ole se motivoivin, ja uutta harrastusta saa etsiä. Tyttöjen arkiliikunnan tukeminen on erilaista, vaikka se olisi yhtä tärkeää tytöille.
Yhteiskunnallisesti tyttöjen liikunnan harrastemaksut ovat korkeampia kuin poikien, ja ne saattavat sijaita kauempana kodista, vaatien vanhemmilta enemmän rahallisia ja ajallisia resursseja.
Tarkoituksenani on, että yhteiskunnallisesti nähdään tyttöjenkin oikeus liikuntaan ja kannustetaan meitä kaikkia tukemaan sitä.
Mari Hynninen
fysioterapeutti, Vantaa
kuntavaaliehdokas numerolla 222
aluevaaliehdokas numerolla 2033
